Sir 33

Jumalisten ja jumalattomain erinkaltaisuudesta; niin myös toimellisen perheenhaltian menetyksestä.

1Joka Herraa pelkää, ei hänelle tapahdu mitään pahaa; mutta kuin hän kiusattu on, niin hänen pitää jälleen vapahdetuksi tuleman. 2Viisas mies ei vihaa Jumalan sanaa; mutta ulkokullattu häälyy niinkuin haaksi suuressa ilmassa merellä. 3Ymmärtäväinen ihminen pitää itsensä Jumalan sanassa. ja Jumalan sana on hänelle vahva niinkuin selkiä puhe. 4Tutki hyvin asia, ja puhu sitte siitä: anna itses ensin hyvin opettaa, niin sinä vastata taidat. 5Tyhmän sydän on niinkuin vaunuin ratas, ja hänen ajatuksensa juoksee ympäri niinkuin rattaan pyörä. 6Niinkuin suodanhaltia hirnuu jokaista tammaa vastaan, niin myös ulkokullattu riippuu jokaisessa pilkkaajassa, ja sanoo: 7Miksi pitää yksi päivä oleman pyhempi toista? sillä aurinko käy joka päivä vuosikautena yhtäläisesti. 8Herran viisaus on ne niin eroittanut, 9Ja hän on niin asettanut vuoden ajat ja pyhäpäivät. 10Hän muutamat valinnut ja pyhittänyt muiden päiväin suhteen. 11Niinkuin kaikki ihmiset ovat maasta, ja Adam on mullasta luotu, 12Ja Herra on kuitenkin eroittanut heitä sanomattomasta viisaudestansa, ja on asettanut moninaiset tavat heidän seassansa. 13Muutamat on hän siunannut, korottanut ja pyhittänyt, ja palvelukseensa kutsunut: mutta muutamat on hän kironnut, alentanut ja heittänyt pois heidän säädystänsä. 14Sillä he ovat hänen kädessänsä niinkuin savi valajan kädessä: hän tekee kaikki työnsä niinkuin hän tahtoo; 15Juuri niin ovat myös ihmiset hänen kädessänsä, joka heidät tehnyt on, ja hän antaa jokaiselle, niinkuin hänelle näkyy hyväksi. 16Niin on myös hyvä asettua pahaa vastaan, ja elämä kuolemaa vastaan, ja jumalinen jumalatointa vastaan. Katso näin kaikkia sen Korkeimman töitä, niin on kaksi asetettu kahta vastaan, ja yksi yhtä vastaan. 17Minä olen jälkinnä herännyt, niinkuin se, joka syksyllä jälissä poimii. Ja Jumala antoi minulle siunauksen, että minä olen myös täyttänyt minun viinakuurnani, niinkuin täydellä syksyllä. 18Katsokaat, etten minä ole itselleni työtä tehnyt, mutta kaikille niille, jotka mielellänsä oppia tahtovat. 19Kuulkaat minua, te suuret herrat, ja te, kansan haltiat, pankaat sitä sydämeen. 20Älä anna poikas, emäntäs, veljes, ja ystäväs vallita sinuas niinkauvan kuin sinä elät; älä myös anna tavaraas kenenkään haltuun, ettet kadu sitä, ja sinun täytyy sentähden heitä rukoilla. 21Niinkauvan kuin sinä elät, niin älä anna itsiäs yhdenkään ihmisen haltuun. 22Se on parempi, että sinun lapses tarvitsevat sinua, kuin se, että sinun pitää heidän käsiinsä katseleman. 23Ole itse tavaras haltia, älä myös anna ottaa pois sinun kunniaas. 24Kuin sinun loppus tulee, ja sinun pitää täältä eriämän, niin jaa silloin perintös. 25Aasin tulee saada hänen ruokansa, ruoska ja kuorma: niin myös palvelian hänen leipänsä, kurituksensa ja työnsä. 26Pidä palvelias työssä, niin sinä saat häneltä levon; mutta jos sinä annat hänen käydä joutilaana, niin hän tulee ylpiäksi. 27Ies ja ohjat notkistavat kaulan, niin pahan palvelian haavat ja lyömiset. 28Aja häntä työhön, ettei hän käy joutilaana; käydä joutilaana opettaa paljon pahaa. 29Pane työ hänen eteensä, se mikä palvelialle sopii. 30Jos ei hän kuule sinua, niin pane häntä jalkapuuhun; älä kuitenkaan kellenkään ylen paljon tee, mutta pidä kohtuus kaikissa asioissa. 31Jos sinulla on palvelia, niin pidä hänestä vaari niinkuin itse sinustas; sillä se, joka hänelle jotakin tekee, se väijyy sinun henkeäs ja elämääs. Jos sinulla on palvelia, niin anna häntä pidettää niinkuin sinä itse olisit; sillä sinä tarvitset häntä niinkuin omaa henkeäs. 32Jos sinä pidät hänen pahana, niin että hän karkaa sinun tyköäs, kustas tahdot etsiä häntä?